Lauantaiaamu oli sumuinen ja se muutti suunnitelmia. Lähdimme Amsterdaminin keskustaan ratikalla pyörien sijaan.

Kävimme ostamassa liput Westerkerkin kellotapuliin (näkyy yläkuvassa taustalla). Opastetut kierrokset ovat niin suosittuja, että saimme liput vasta klo 15.00 kierrokselle.

Odotellessa kävimme lähipubissa oluella. Itseasiassa istuimme ulkona kadun kulmassa ihmettelemässä ohikulkevia jalankulkijoita, pyöräilijöitä, autoja ja ratikoita. Kaikilla tuntui olevan kiire jonnekin. Mutta meilläpä ei ollut. 

Paikallista taidetta talon seinässä, asuntolaivan kannella ja pienessä puistossa.

Ostoksilla ilmapallokaupassa.

Ostin Suomen väreissä olevia ilmapalloja. Pallot tulevat kansainväliseen International Day - tapahtumaan. Sinne tehtään ruotsalaisten opiskelijoiden kanssa yhteinen koju, johon tulee palloja ym. koristeita. Tarjoillaan oman maan herkkuja ja kerrotaan minkälaista tavallinen elämä on Suomessa ja Ruotsissa.

Westerkerk (Länsikirkko) oli ensimmäinen uskonpuhdistuksen jälkeen Amsterdamiin rakennettu kirkko (1620). Kuvia kirkon sisätiloista. Tänne on haudattu Rembrandt ja täällä on vihitty hollanin kuningatar Beatrix. 

Jukka kellotapulin ensimmäisessä kerroksessa. Sinne johtivat kapeat kiviportaat, mutta ylempiin kerroksiin piti nousta vielä jyrkempiä puisia portaita. Hiukan hirvitti, käsillä piti ottaa tukea ylemmästä portaasta ja alastulo tapahtui peruutten. Oppaana meillä toimi Kelsi opiskelukaverini VU:sta.

 Seuraavassa kerroksessa olivat erikoiset urut.











 Tämä kello painaa yli 800 kiloa ja sitä kannatteli paksut puiset tukipilarit.

Kelsi kertoi, että kirkon näköalatorni on kaupungin korkein. Näköalat oli upeat joka puolelle Amsterdamia.

Minulla on korekanpaikan kammo, joten kierin tasanteen kaiteesta kiinni pidellen. Uskalsin kuitenkin kiertää tornin ympäri, jippii!

 

Kirkon vieressä oli pieni patsas Anne Fankista. Patsaassa oli maininta, että
Anne katseli kirkkoa omasta ikkunastaan. Anne kirjoitti omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan päivänkirjaansa kahden vuoden piileskelyn aikana toisen maailman sodan aikaisessa Amsterdamissa. Talo, jossa perheen piilopaikka oli paljastui kavalluksen takia. Anne, hänen sisarensa ja äitinsä kuolivat keskityslerillä. Anne oli silloin 16-vuotias.

Amsterdamin keskusaukio Dam. Kuvan otti Jurin tyttöystävä, joka bongasi meidät ihmispaljouden joukosta. Oikealla näkyy The Royal Palace, jossa on kuninkaallisten aarteita.

Yläkuva on otettu Oude Kerkin (kirkko) pihasta. Kirkko on Amsterdamin vanhin, vihitty 1306. Aivan kirkon vieressä on ns. synnin persä eli Punaisten lyhtyjen alue, jossa prostituoidut esittelevät avujaan näyteikkunoissa aivan katutasossa. Silloin kun ovat töissä palaa punainen valo ja niin oli nytkin, lauantaina klo 16.00. Kuvia sieltä ei saanut ottaa. 

Illalla tarjosimme Edithille päivälliseksi kalaa ja jälkiruoaksi kahvit ja paikallisia vohveleita mansikkahillon kera. Vohvelit olivat jollakin tavalla rapeampia kuin meillä kotona.

Umnesh tuli auttamaan tietokonejutuissa, jotta Jukan koneeseen saatiin nettiyhteys. Umnesh opiskelee tietokonealaa, joten hän on varsinainen asiantuntija ja kiitokseksi tarjosimme hänelle lasillisen punaviiniä.