Näkymä huoneeni ikkunasta lauantai-iltana klo 19.30 paikallista aikaa. Aurinko on laskemassa ja taivaalla alkaa olla iltarusko. Jukka kertoi, että Tikkakoskella lehdet ovat jo keltaisia ja osa on varissut pois. Täällä puut ovat vielä vihreitä.
Lämpötila on useampana päivänä ollut yli 20 astetta.

Sunnuntaina kävimme taas porukalla Amstelveenissa jumalanpalveluksessa. Vasemmalla on Edith, Robert, Pacitia ja Fred.

Varasimme paikat keskeltä salia, jossa kuuluvuus ja näkyvyys olivat hyvät. Laulut olivat mukaansa tempaavia ja sanat näki hyvin valkokankaalta.

Lopuksi joimme kahvit ja tutustuimme organisaation hyväntekeväisyyskohteisiin ympäri maailmaa. Mainittavia kohteita ovat Ghanan lasten ja Ukrainan ja Moldovan vanhusten auttaminen.

Kroneburgissa eli seuraavassa taajamassa on tällainen lounaspaikka. Pitää käydä syömässä siellä kun tulee vieraita.

Setä oli ongella kanavan varrella. Jos kalaa tulee, sitä ei voi todellakaan syödä. Joutsenet, sorsat ja nokikanat näyttivät olevan enemmän kiinnostuneita vieheistä kuin kalat. Seison katsomassa kalastusta jonkin aikaa, mutta sinä aikana ei ollut yhtään tärppiä.

Minun huoneeni tuntuu kotoisemmalta kun olen saanut sisustettua sitä mieleni mukaiseksi. Sain lainaksi hollantilaisilta ystäviltä lämpöisen peiton ja maton. Piti ostaa työtuoli ja uusia lamppuja, mutta onneksi lähellä on IKEA.
Minulla on huoneessani toimiva televisio.

Vondelpark on Amsterdamin suurin ja suosituin viheralue. Puisto on vanha, perustettu jo 1600-luvulla. Puut ovat rungoiltaan kyhmyisiä ja paksuja. Puistossa on nurmikenttiä, lampia suihkulähteineen ja tietysti kahviloita.
Patsaita oli useampia, onko tämä Picassoa?

Amsterdamilaiset harrastavat ahkerasti ulkoilmaelämää ja nurmikentillä oli perheitä piknillä. Puistossa oli kaikenlaisia liikkujia, kävelijöitä, juoksijoita, rullaluistelijoita ja pyöräijöitä, tottakai.

Keltaiset pyörät ovat vuokrapyöriä ja niitä näkee paljon eri puolilla keskustaa.

Rehevä naisfiguuri paistatteli päivää puistossa.
Täällä käyskennellessä ja teetä nauttiessa (maitotee) tuli tunne kuin olisi Englannissa. Puisto ja viheralue onkin aikanaan suunniteltu englantilaistyyliseksi.

Meidän talon edustalla on puisto ja siinä pieni lammikko. Sieltä bongasin harmaahaikaran. Aiemmin olen tavannut niitä kauempana, mutta toki tämä yksilö piti ikuistaa, kun se tuli näin lähelle kalastamaan.

Lähipuiston kanavassa oli nokikanoja, jotka olivat ilmeisen kesyjä. Pysähtyessä rannalle ne tulivat yksitellen odottelemaan makupaloja.

Pyörätie Amstelveeniin, käänny oikealle kanavan yli ja siitä vasemmalle autotien ali ja oletkin jo Uilenstedessä.
Mopoilijat voivat käyttää kypärää, pyöräilijät eivät. Ainostaan kilpapyöräilijöiden olen nähnyt käyttävän kypärää.

Tämän sillan yläpuolella on Uilensteden metro- ja paikallisjunapysäkki. Niin kuin näette pyörät jätetään tähän päiväksi parkkiin. 

Monien talojen edustalla on pieni puutarha ja kauniita portteja pihalamppuineen. 

 

 
Törmäsin kauppareissulla kivaan puistoon, jossa ensimmäinen patsas ui vedessä ja toinen patsas seisoi puiston keskellä.

 

 
Meidän talon pihalla on pyörävarasto, jossa kasvaa mahtavasti murattia sekä sisäpuolella että ulkopuolella. Varastossakin pyörä kannattaa lukita kahdella ketjulukolla, ettei sitä varasteta.

 Laivan pitää odottaa, että silta avataan.

Täällä on paljon siirtolapuutarhoja, jossa paikalliset viljelevät hyötykasveja. Tämä puutarha on campusaslueella. Kasteluvesi puutarhoille otetaan kanavista.






Moottoriteitäkin löytyy, mutta pyöräillessä
ei niitä näe kuin joskus.

Tänään pyöräilimme ystävien kanssa englanninkieliseen jumalanpalvelukseen "The Great Co-Mission". Tilaisuus pidettiin Amstelveen College:ssa, aivan uudessa koulussa. Tilaisuuksia oli kaksi ja molemmissa juhlasali oli täynnä väkeä. Englantilainen puhuja piti pitkän saaran ja seremonia muistutti enemmän jotakin muuta kuin luterilaista kirkonmenoa. Korokkeella oli orkesteri kaikkine soittimineen ja lauluja lautettiin paljon.
 

Meidän solusta oli mukana Edith ja Fred sekä kuvasta puuttuva Robby ja minä.

Koulun pihalla oli taidetta tai penkkejä?

DUWO on opiskelijoiden asunnonvälitystoimisto. Asunto haetaan sen kautta jo Suomesta käsin reilusti etukäteen. Kannattaa vertailla huoneita ja niiden varustelutasoa. Katso onko se kahden henkilön jakama soluasunto vai onko asujia useampia. Vuokra maksetaan kahdelta viimeiseltä kuukaudelta etukäteen ja summa pitää olla  maksettuna siinä vaiheessa kun tulet tänne.

Kansainvälisillä nuorilla on erilainen päivärytmi kuin minulla ja minun siisteyskäsitykseni on hieman erilainen kuin heillä. Sen takia minulla on nyt oma muki ja ruokailuvälineet sekä keittovehkeet. On meillä mukavaakin yhdessä. Sunnuntai-iltaisin on elokuvailta ja tutustumme toistemme erilaisiin ruokakulttuureihin.
Kuvassa näkyy talojen numeroviitat ja suunta mistä talot löytyvät.

Alueella on kulttuurikeskus, jossa on teatteria, elokuvia ja muita kulttuuritapahtumia. En ole vielä ehtinyt käymään, mutta tarkoitus on käydä.

Kävimme Jevin kanssa pyörällä IKEA:ssa, jossa teimme pieniä tarpeellisia ostoksia. Matkaa tuli noin 20 km edestakaisin. Pyörätietä oli koko matka ja maisemat olivat tosi maalaismaiset. Lehmät, hevoset ja lampaat laidunsivat aivan tien vieressä, eikä aitaa missään. Laitumen ja tien välillä oli vain kapea kanava. 

Matkalla näkyi myös erikoisia taloja. Oikealla olevien talojen takana (ei aivan näy kuvassa) on Arsenalin jalkapallostadion. Mikäli haluaa mennä katsomaan peliä, pitää varata liput vuotta aikaisemmin. Tällä reissulla en sitten näe yhtään peliä. Harmi!

Tänään Amsterdamiin oli luvassa kaunis ja lämmin päivä. Päivälämpötila nousi ainakin 18 asteeseen ja aurinko alkoi paistaa jo puolelta päivin.

Aamupäivä alkoi Pilates-tunnilla Sportcentrumissa. Sisäänkäynnin edustalla syyshortenssiat kukkivat vielä upeissa väreissä.

Talot ovat isoja ja monimuotoisia. Kanaaleja on kaikkialla, vesi vain ei ole kovin puhdasta.

Yliopiston rakennuksia edessä.
Opiskelun eteen pitää tehdä töitä. Lukemista on paljon ja solun biologia on suomeksikin vaikeaa saati sitten englanniksi. Itse olen kuitenkin valinnut opiskeltavan aineen, joten en valita.

Täällä pitää olla kortti joka asiaan erikseen. Opiskelijakortteja on kolme, kuvallisella asioidaan Student deskillä ja tenteissä kysytään vielä paperiversioita. Pankkikorttilla saa maksaa kaupassa (Visa ei käy) ja yliopistolla sillä maksetaan ruoka ja otetaan monisteet. Chip-korttia tarvitaan julkisissa liikennevälineissä, rahalla ei voi maksaa. Sitten on vielä museokortti.  
Tässä samassa pihapiirissä on SportCentrum, jossa on päivittäin erilaisia jumppia (mm. spinning, Pilatesta, yogaa) ja kuntosali kaikkine mahtavine laitteineen. Sinne pääsee painamalla sormitunnistinta ja portti aukeaa.

Pyöräilijöille on omat valot.


Eipä kaikki aina malta odottaa. Näin poliisin pysäyttävän pyöräilijän, joka ajoi päin punaisia valoja. Saiko sakkoja, en jäänyt katsomaan.

 Pyöräkaistat ovat hyvin merkattuja, ei ole epäselvää missä ajaa.

Meidän talo kadunpuolelta kuvattuna. Sattumoisin sain lentokoneenkin kuvaan. Istuessani meidän keittiön pöydän äärellä näkee miten paljon on lentoliikennettä, kun edellisen ääni kuuluu menevän ohi jo seuraava näkyy talojen yllä. Ovat valmistelemassa laskeutumista, joten mökä on kova.